Tekonivelestä polvi paranee
Liikunta on aina ollut tärkeä osa elämääni. Lajikirjoon ovat vuosikymmenten varrella kuuluneet esimerkiksi tennis, jalkapallo, sulkapallo, squash ja kilpatanssi. Minulla ei ole koskaan ollut mitään tavoitteellista urheiluharrastusta, mutta pienestä pitäen mukana on aina ollut joku sellainen laji, jossa on numero rinnassa. Ja kun olen jo 63 vuotta mennyt kovaa ja tunteella, niin erilaista vaivaa ja remppaa on ollut niin kuin varmasti kaikilla aktiivisesti liikkuvilla. Tämä tarina kertoo vasemmasta polvestani.
Vasen polveni meni vuonna 1991 jalkapallossa. Olin maalivahtina, minut taklattiin kanveesiin ja putosin maahan vasemman jalkani varaan. Jalka oli maahan pudotessani suorana ja taittui yli niin, että nilkka paukahti otsaan. Polvesta meni eturistiside poikki ja nivelpinnat vaurioituivat. Polvi operoitiin Invalidisäätiön sairaalassa (nyk. Orton) Helsingissä.
 |
| Reilu metri polven yläpuolelta |
Vanhan polven vaivatUusi eturistiside oli alun alkaen liian tiukka ja polveen jäi taipumisrajoitus. Tämä hankaloittaa pyöräilyä ja liikkumista portaissa. Rikkinäiset nivelpinnat hankasivat yhteen mikä aiheutti kipua varsinkin pitkäkestoisessa rasituksessa. Olen ammatiltani näyttelijä ja joudun työssänikin jonkin verran liikkumaan. Aivan jokaisessa roolissa ei voi esittää rampaa, joten rikkinäisestä polvesta on ollut vuosien varrella todella paljon harmia sekä töissä että harrastuksissa.
Kohti uutta polveaMaratoneista innostuin v. 2006, kun päätettiin silloisen tyttöystäväni ja nykyisen vaimoni Outin kanssa aloittaa yhteinen harrastus. Pidentyneet juoksulenkit varmaankin vaikuttivat siihen, että polveen alkoi vähitellen kasvaa ylimääräistä rustoa. Joku luun sirukin sieltä irtosi ja lähti liikkeelle. Polvea korjailtiin kaiken kaikkiaan kuusi kertaa. Leikkauksien jälkeen kesti aina useita kuukausia päästä sellaiseen juoksukuntoon, että kehtasi lähteä maratonille. Se tietysti harmitti. Jonkun operaation yhteydessä leikkaava kirurgi sanoi, ettei tällä tee enää mitään ja että tähän pitää laittaa tekonivel. Kysyin, että voiko sillä juosta? Kun vastaus oli ei, niin päätin mennä polvella niin kauan kuin pystyn. Vuonna 2013 sain kuulla, ettei tekonivelellä juoksemiseen pitäisi olla mitään estettä. Kun vielä jalka pyörähti pahasti omakotitalon rakennuspuuhissa ja kertaalleen korjattu eturistiside meni muusiksi, niin aika oli kypsä operaatiolle ja laittaa juoksuharrastus tauolle. Kaiken kaikkiaan juoksin rikkinäisellä polvella 46 maratonia.
Uuden polven tarina
Tekonivel asennettiin Coxassa syyskuussa 2016. Leikkaus meni hyvin. Leikkauksen jälkeen poljin kuntopyörää ja pyrin noudattamaan muitakin kuntoutusohjeita ja toipuminen oli mielestäni yllättävän nopeaa. Menin töihin jo parin viikon päästä ja ensimmäisen kevyen lenkin juoksin marraskuussa. Polvikivut vähenivät pikkuhiljaa ja jo seuraavana kesänä 2017 juoksin ilman kipuja n. 10 kilometrin lenkkejä. Polven puolesta olisi mennyt pitempiäkin, mutta kunto oli päässyt kahden vuoden juoksemattomuuden seurauksena vähän rapistumaan. Sitten seuraavana kesänä 2018 polvi oli jo siinä kunnossa, että maratonharrastus pääsi jatkumaan. Nyt kun leikkauksesta on kulunut n. 8,5 vuotta, olen juossut uudella polvella 28 maratonia.
 |
| Leikkausarpea tuskin huomaa |
Joitakin pieniä asioita oli kuitenkin muuttunut.
- Polveen jäi taipumisrajoitus. Uskon tämän johtuvan siitä, että lihakset, jänteet ja mitä kaikkea siellä nyt onkaan, olivat mukautuneet rajoittuneeseen liikerataan. Tämä asia ei liiemmin minua haitannut; olinhan siihen 25 vuoden aikana tottunut. Rajoitus ei haittaa juoksemista eikä edes pyöräilemistä ja ahkeralla venytyksellä asia saattaisi edelleen korjaantua, mutta olen tässä asiassa vähän laiska.
- Vanha jalka oli nivelpintojen kulumisen vuoksi polvinivelen kohdalta aikamoisella mutkalla ja tästä syystä lyhyempi kuin toinen. Uusi nivel sen sijaan on suora ja jalka tuntuu vanhaa pitemmältä. Juostessa tämä aiheutti aluksi jumiutumisvaivaa selkään ja pakaraan. Lisäksi leikatun jalan kenkä kului paljon nopeammin kuin toinen. Nämä vaivat ovat edelleen olemassa, mutta ovat vuosien varrella lieventyneet.
- Jalasta oli kadonnut jonkinlainen asentotunnistin. En enää katsomatta tiennyt, että missä asennossa tai kuinka korkealla maasta jalka on. Tästä syystä kompuroin metsissä aika paljon. Pimeällä en uskaltanut juosta metsässä ollenkaan. Tämäkin asia on pikkuhiljaa korjaantunut, mutta hieman varon polkuja edelleen.
- Uusi polvi on aika löysä. En uskalla enää harrastaa esimerkiksi mailapelejä. Lajin pitää olla sellainen, jossa pystyn itse kontrolloimaan jalan liikettä. Ainakin juokseminen, hiihto, pyöräily ja uinti ovat sellaisia lajeja, joissa tekonivelestä ei mielestäni ole mitään haittaa.
Kaiken kaikkiaan olen ollut todella tyytyväinen tekoniveleeni. Kiitos kuuluu myös suomalaiselle terveydenhuoltojärjestelmälle ja tietysti tekonivelsairaala Coxalle. Leikkaus on aika suuri ja siihen, kuten kaikkiin muihinkin leikkauksiin liittyy riski, mutta ainakin minun kannatti se ottaa.
Terveisin Jukka Puronlahti
